Follow my blog with Bloglovin

Tukka putkella pitkin yön laitoja

Tuntuu kuin olisin kokoajan menossa, mutta välillä taas tuntuu etten tekisi mitään. Vaalit työllistävät paljon. Tampereella on tullut juostua taas enemmän (jopa kesken viikon), ei niinkään perhettä, sukulaisia ja kavereita nähdessä, vaan erinäisissä kissanristijäisissä ja kokouksissa. Keskiviikkona oli taas yksi reissu tiedossa, konserttia kurkistelemaan. 

Viikonloppu reissut ovat tosin näistä syistä jääneet vähälle, seuraavana päivänä kun pitäisi olla jo takaisin kotipuolessa menossa kouluun tai polille.

Pakko hehkuttaa tota keskiviikon konserttiin kurkistusta. Se oli erilainen mihin olen tottunut, kurkistukset konserttiin kun ovat yleensä jo kenraaliharjoituksia, jolloin hommat on haskassa ja materiaali vedetään viimeiset kerrat läpi ennen konserttia.

Tää oli jotain erilaista, pääsimme näkemään ja kuulemaan miten Santtu harjoittaa meidän orkesteria.

Kommunikointia. "Vetäkää sellot se ihan rauhassa, vaikka tuntuu että jäisitte jälkeen." 

Näistä harjoituksista jäi erilainen fiilis, kun astui salista ulos ja lähti kotiin päin. Tälläisia pitäisi päästä kokemaan enemmän.

Perjantain konsertin ohjelmana oli Mahlerin 5. sinfonia sekä Sibeliuksen Metsänhaltijatar. 

Varsinaiseen konserttiin tosin en valitettavasti mennyt.

Vaalit on tänään taputeltu ja pääsen keskittymään paremmin muihin hommiin. Itseasiassa ne on kait taputeltu koko vuodelta kasaan. Maakuntavaalit odottavat ensivuonna, mutta en ajatellut ehdolle lähteä. Presidentin vaaleissa olen toki mukana tukemassa ja kamppistelemassa Pekkaa presidentiksi. Jos nyt viimein!

*Tää teksi on lojunut vähän aikaa luonnoksissa ja näkee päivänvalon vasta nyt*

All for now, see you soon! - Santtu-Mari