sunnuntai 29. marraskuuta 2015

Hetki lyö

Palan halusta kirjoittaa. Pursuan sanoja, jotka tahtovat päästä vapaiksi ja tahrautua paperiin. En ole kirjoittanut pitkään aikaan. 
Tuntuu kuin olisi kulunut vuosia siitä, kun viimeksi sain raapustaa rumia kirjaimiani paperille. Tallettaa ajatukseni, haaveeni. 
Vanigta mielikuvituksen. 
Odotan bussia kotiin, ympärilläni on paljon ihmisiä. 
Hyvin äänekkäitä. 
Kun katson ympärilleni on rauhallista, toisin kuin metrossa. Kaikki odottavat rauhassa. 
Kuin aika seisoisi täällä, mutta kun katson kelloon se lentää. 
Ihmisiä on erilaisia, eri kokoisia ja näköisiä. Monenmoista tallustajaa.
Väritykset ovat harmaita, minäkin olen harmaa. 
Kulahtaneet maastokuvioiset farkut, musta printti t-paita,  harmaa-khakin värinen villatakki ja kaksi mustaa hupullista takkia. Ruskea Longchampin Kate Moss sylissäni. 
Näytän vanhalta, ruskeat raidoitetut hiukseni ovat ponnarilla takana, muutama suortuva edessä vapaana. Meikkini saa minut kait' näyttämään vanhalta. Ihoni on kuiva ja hilseilee. 
On talvi - ilman lunta. Ei uskoisi, että olen parikymmentä.

Nautin kirjoittamisesta pitkästä aikaa. Tämä on se juttuni, niinkuin musiikki, mutta enemmän tämä. Tänään minä kirjoitan, tänään minä yritän uudestaan. Palkitseni itseni uusilla kynillä ja kirjoilla.
  Koeviikko alkaa huomenna, minun on pakko onnistua. Tänään rutistan ja luen. Kertaan. Ruotsinkirjasta pitää olla kaikki tehtävät tehtynä. Mä pystyn tähän. 
Espanjaa pitää kerrata, oikeasti! En halua hakea hylättyä koetta; "Voinko käydä tän kurssin itsenäisesti?" 
Mun on pakko petrata. Pakko yrittää kovemmin. Pakko näyttää, että mä oikeasti pystyn tähän. Näyttää, että mä haluan tätä. 
Kaikista eniten mun täytyy näyttää mulle itselleni. 
Musta on tähän, johonkin - mä pystyn, jos haluan!
   Keväällä voidaan katsoa tilannetta uudestaan ja miettiä mitä tehdään, mikä on parasta. Nyt mennään. Itseään niskasta kiinni, aamulla ylös, lääkkeet säännöllisesti, kouluun ajoissa. 
Ei myöhästymisiä, ei poissaoloja. 
Kämppä kuntoon. Tiskaus, tavarat paikoilleen, roskat ulos ja laatikot varastoon.
Pikku hiljaa, mutta nyt!
Nyt on se hetki.
Nyt!
 -Santtu-Mari

Olisin vielä voinut kirjoittaa miljoona muuta asiaa, mutta näillä pääsee alkuun. Nyt lähtee!