Punaisen ja valojen -ajan ihme

Moikka!

Joulu on ollut mulle aina jotenkin vaikeaa ja vastenmielistä aikaa. Kauppoihin pamahtaa maailmanlopun meininki, ihmiset alkavat käyttäytyä röyhkeästi (tuuppivat, tönivät). On pimeää ja kylmää. Tälläkin hetkellä ulkona on erittäin harmaa ilma eikä lunta näy missään.

Mutta tänään on tapahtunut ihmeitä, tai oikeastaan yksi ihme. Kuuntelin aivan tyytyväisenä joululauluja. Ajattelin jopa ehkä laittaa hieman joulua uuteen kotiinkin.

Tänään äiti antoi tehtävän aloitttaa kirjoittamisen joulupukille. Listan laatiminen onkin ollut hankalaa. On vaikea keksiä mitä haluaa. Lucasille lahjojen keksiminen onkin ollut helpompaa.

 En saanut paperille oikeastaan mitään ja näiden kolmen kollaasin tekemiseen vierähtikin aikaa ja vaivaa, kun en keksinyt mitä tahtoisin. Samalla kuuntelin Spotifystä joululauluja, jotka myöhemmin vaihdoinkin Radio X3M:iin.

Kuvat; H&M ja EMP

Ensimmäiseen kollaasiin valitsin pehmeitä paketteja. Vanhempani tietävät, että olen kova Star Wars, Disney/Mikki Hiiri ja Simpsonit -fani. Tarvetta olisi uusille lämpimille legginsseille, yöhousuille ja huiveille. Olen villasukkien suurkäyttäjä ja muuton jälkeen ne vähäisetkin villasukat ovat kadonneet jonnekkin hukkapiiloon asunnon uumeniin. Tällä hetkelläkin mulla on siis eripari villasukat jalassa :D

Tarvetta on siis myös uusille villasukille. 

Vaatteita nyt tuntuu tarvitsevan aina lisää ;'D Olen tässä laihtunut useamman (kymmenen?) kiloa ja vaatekoko on tippunut usealla numerolla. Kaikki housut ja paidat alkavat olla isoja ja roikkuvia, joten vaatekaappia olisi syytä siivoilla ja heittää vanhoja vaatteita kierrätykseen, ja uusia sisään.

Uuden koulurepun ostamisen jälkeen on ollut hieman ns. yleis kassi/laukku pulaa. Mulla on tällä hetkellä käytössä Longchampin ruskea Kate Moss, rikkinäinen Conversen olkalaukku ja joitain ilmais kangaskasseja. Converse alkaa pikku hiljaa sanoa sopimustaan irti. Batman-kangaskassi olisi kiva lisä kassivalikoimaan.

Kuvat: H&M, Fuga, EMP, Pinniminni, Prisma, Like ja Zalando

Toiseen kollaasiin valitsin niin sanottuja yleisjuttuja. Keittiöpyyhkeitä mulla on todella vähän ja nekin melkein kokoajan pesussa, kun tulee useasti tiskattua. Musiikki on mulle iso ja tärkeä juttu. Tykkään todella paljon klassisesta. Rakas kotiorkesteri Tampere Filharmonia julkaisikin juuri sopivasti uuden levyn meidän uuden ylikapsun Santtu-Matiaksen kanssa. Tuon levyn voisin myös kotouttaa mun hyllyyni. Tykkään paljon peleistä ja pelaamisesta, ja sen näkee myös usein mun ulkoasusta. Mario aiheiset rannekorut olisivat kiva lisä melki tyhjään asustelaatikkoon.

Hiukseni alkavat olla jo hyvässä mitassa ja ne alkaa saada laitettua kiinni. Tällä hetkellä omistan vain kaksi miniponnaria, joten lisää olisi hyvä hankkia. 

Kuvat: Stadium, EMP ja Jimm's

Kolmanteen kollaasiin lisäsin niin sanottuja isompia ostoksia, eli uusi takki, juoksulenkkarit sekä pelihiiri ja -näppäimistö. 

Mitä te toivotte?

- Santtu-Mari

Hetki lyö

Palan halusta kirjoittaa. Pursuan sanoja, jotka tahtovat päästä vapaiksi ja tahrautua paperiin. En ole kirjoittanut pitkään aikaan. 
Tuntuu kuin olisi kulunut vuosia siitä, kun viimeksi sain raapustaa rumia kirjaimiani paperille. Tallettaa ajatukseni, haaveeni. 
Vanigta mielikuvituksen. 

Odotan bussia kotiin, ympärilläni on paljon ihmisiä. 
Hyvin äänekkäitä. 
Kun katson ympärilleni on rauhallista, toisin kuin metrossa. Kaikki odottavat rauhassa. 
Kuin aika seisoisi täällä, mutta kun katson kelloon se lentää. 

Ihmisiä on erilaisia, eri kokoisia ja näköisiä. Monenmoista tallustajaa.

Väritykset ovat harmaita, minäkin olen harmaa. 

Kulahtaneet maastokuvioiset farkut, musta printti t-paita,  harmaa-khakin värinen villatakki ja kaksi mustaa hupullista takkia. Ruskea Longchampin Kate Moss sylissäni. 

Näytän vanhalta, ruskeat raidoitetut hiukseni ovat ponnarilla takana, muutama suortuva edessä vapaana. Meikkini saa minut kait' näyttämään vanhalta. Ihoni on kuiva ja hilseilee. 

On talvi - ilman lunta. Ei uskoisi, että olen parikymmentä.

Nautin kirjoittamisesta pitkästä aikaa. Tämä on se juttuni, niinkuin musiikki, mutta enemmän tämä. Tänään minä kirjoitan, tänään minä yritän uudestaan. Palkitseni itseni uusilla kynillä ja kirjoilla.

  Koeviikko alkaa huomenna, minun on pakko onnistua. Tänään rutistan ja luen. Kertaan. Ruotsinkirjasta pitää olla kaikki tehtävät tehtynä. Mä pystyn tähän. 

Espanjaa pitää kerrata, oikeasti! En halua hakea hylättyä koetta; "Voinko käydä tän kurssin itsenäisesti?" 

Mun on pakko petrata. Pakko yrittää kovemmin. Pakko näyttää, että mä oikeasti pystyn tähän. Näyttää, että mä haluan tätä. 

Kaikista eniten mun täytyy näyttää mulle itselleni. 

Musta on tähän, johonkin - mä pystyn, jos haluan!

   Keväällä voidaan katsoa tilannetta uudestaan ja miettiä mitä tehdään, mikä on parasta. Nyt mennään. Itseään niskasta kiinni, aamulla ylös, lääkkeet säännöllisesti, kouluun ajoissa. 

Ei myöhästymisiä, ei poissaoloja. 

Kämppä kuntoon. Tiskaus, tavarat paikoilleen, roskat ulos ja laatikot varastoon.

Pikku hiljaa, mutta nyt!

Nyt on se hetki.

Nyt!

 -Santtu-Mari

Olisin vielä voinut kirjoittaa miljoona muuta asiaa, mutta näillä pääsee alkuun. Nyt lähtee!

Vegaaninen mikrokakku

 4rkl vehnäjauhoja

(4rkl kaakaojauhetta)

4rkl sokeria

3rkl vettä

1rkl sulatettua maidotonta voita

1/4tl suolaa

1/4tl leivinjauhetta

n. 1tl vanilijasokeria

Sulata voi mikrossa. Sekoita kuivat aineet keskenään mukissa, lisää vesi ja sulanut voi. Vettä voi lisätä, jos taikina tuntuu olevan liian jämäkkää ja tahmaista. Voit lisätä seokseen kaakaojauhetta, jolloin saat kakusta suklaisen. 

Laita mikroon pariksi minutiksi, pidä kuitenkin koko ajan silmällä, ettei kakku tule yli eikä pala.

Alkuperäisessä ohjeessa oli siis 3rkl maitoa ja yksi muna.

Ja tsädäm! Kakku on valmiina nautittavaksi.

Haluaisitteko lisää tämän kaltaisia vegaanisia leipomuksia tai kokkailuja?

-Santtu-Mari

Cozy Black - gotten from mom

 Pari päivää sitten hengailin kokonaan mustissa. Okei, muun värisiä vaatteita ei taida vaatekaappini pitää sisälläkään :'D Aamulla oli hiukan viileää joten heitin tuon mustan villapaidan pääni yli ja lähdin kouluun.

Iltapäivä lenkillä alkoikin jo kuumuus tuntua, joten kiedoin sen lanteitteni ympäri. Lenkille laitoin myös rakkaat ja mukavat valkosiniset Filat jalkaan. Löysin ne kesällä Tesoman kirpparilta parilla eurolla. Fashion doesn't always cost millions.

 White Fila's shoes - Secondhand

Jeans - Kaubamaja, Talinn

Pullover - Gotten from mom 

Wig - Ebay?

Red heels - Gotten from mom

Bag - Gotten from mom

 Top - JC?

In Flames rubberbands - EMP

Tämä postaus tulee hieman myöhässä, yhtenä päivänä en jaksanut tätä kirjoittaa ja parina toisena sain tämän kuvien kanssa luonnoksiin asti mutten julkaistua. Nyt en ole muutamaan päivään ottanut asukuvia, koska niissä ei ole ollut mitään mielenkiintoista. Verkkarit ja huppari :'D 

Tänä viikonloppuna olin pitkästä aikaa porukoilla Tampereella enkä ottanut edes kameraa mukaan reissuun. Voisin vielä illalla napsia muutamat kuvat, kun pääsen kotiin ja esitellä pikku ostoksia Tampereelta. Myöhemmin tulee luultavasti isompaa postausta kunhan paketit tulevat ensin postissa ;) Ajattelin myös jossain kohtaa kirjoittaa itsestäni pienen esittelyn kopioiden vähän juttuja vanhasta blogistani. En suoraa myönnä blogiani muoti tai lifestyleblogiksi, vaan tänne tulee vähän kaikenlaista laidasta laitaan. Politiikan yritän pitää omilla sivuillani, enkä kirjoitella siitä tänne. Tapahtumia lukuunottamatta.

Tätä postausta kirjoitellessani loppuun, (eli nyt) istun junassa menossa takaisin kotiin.

All for now!

-Santtu-Mari

In this secret place we are safe

Kävin sunnuntaina hieman sateisessa säässä napsimassa muutamat asukuvat. Mun piti lähteä Tampereelle katsomaan Santtua, mutta mutkien vuoksi en päässyt lähtemään. Hieman harmittaa, mutta ei voi mitään - oma syy siis oli tämä kömmähdys! 

Pohin pitkään menenkö itsenäni eli poikana vai tyttömäisesti. Pakkasin laukkuuni osa pitsisen pikkumustan, nahkalegginssit, pari eri peruukkia, korot sekä tumman sinisen kauluspaidan. Päälleni heitin binderin ja musta harmaat farkut ruskealla vyöllä, puin myös packerin. 

 Dress - Ebay

Bag - From mom

Heels - H&M

Wig - Light In The Box

 Kamalan laukkukasan mukana mulla oli äidiltä saatu ruskea "Michael Korss"

 Mekko on vielä snadisti liian pieni ja hieman näyttää, että odottaisin. Iltalenkille mukavaa motivaatiota :)
En ole siis mikään langanlaiha, eikä mielestäni kuulu ollakkaan pitääkseen itsestään (ja!) kivoista vaatteista. Minullakaan ei ole tarkoituksena laihduttaa, vaan tiputtaa BMI normaalipainon alueelle, ihan terveys syistä.

Tähän loppuun voisi kommentoida, että hovikuvaaja olisi jees. Puhelimen ja kameran kaukolaukaisin on aikamoinen pelastus (kiitos nykyteknologian!).

All for now!

- Santtu-Mari

För ett år sedan hittade jag hem

Det handlar om ett år sedan, jag resser tillbaka Finland from Nora, Sverige med mina föräldrad och morföräldrar. Åh, hur mycket jag saknar den tiden. Jag träffade några av mina släktingar för första gången och några jag gjorde få vetat bättre. De har alla blivit viktigt som livet för mig och jag saknar dem hela tiden. Jag brukar be från mig själv "När jag har chansen att gå tillbaka hem?".

  Jag var bara frånskild och var i en hård situation. Men ändå kände jag lyckligare än någonsin. Jag upptäckte ett hem och en familj där jag hör hemma. Jag fick känt en plats där att gå varje gång jag har problem och svårt, och alltid för skojs skull - dörrarna kommer alltid att vara öppen för mig.

Jag måste tacka alla som var där och som har stannat kvar bredvid mig till denna dag. Vi kommer att se snart igen, jag lovar!

 "Jag kommer, jag kommer, jag kommer, jag kommer

Jag är nästan där

Jag kommer, jag kommer, jag kommer, jag kommer nu

Du, håll ut

Du vet att jag kommer, jag kommer, jag kommer, jag kommer baby

Jag tror jag är kär

I taxin, i trappen, i hissen, i hallen, jag faller

faller."

 "Men jag har det bra idag

Jag har det bra idag

Det är en vanlig dag och jag har det bra

Jag har det bra idag

Varje dag dör det människor

Gamla och unga, stora som små

Sånt är livet, svårt att göra något åt

Men just nu idag så har jag det bra!"

 "Jag saknar dig mindre och mindre

Det kommer annat emellan och det är bra

Jag saknar dig mindre och mindre

Jag har glömt dig en vacker dag

När jag träffat gamla vänner har jag ingenting att säga dem

Dem ställer för många frågor och jag, jag bidrar inte med nån

Och jag kan ångra det lilla jag säger

Eller dra ett allvarligt skämt

Jag tycker mig höra vad dem tänker

Är hon sådär jämt."

~Elmo-SanttuSamppa-Salamanteri~

18.3 Keskiviikko/Projekti MinäRemontti

Moro! 

Luvassa on diippiä shittiä, jonka kirjoitin aamulla tajunnanvirtana. Korjailin tekstiä jälkeen päin hieman. Tästä lähtee "Projekti MinäRemontti"!

Projekti MinäRemontti

"Kuvista katsoo useasti tyyliään vaihtava tyttö. Masentunut. Paljon pahaa itse itselleen aikaan saava."
     

       Olen jo hetken tuntenut kasvaneeni aikuiseksi, katselin vanhoja kuviani hymyillen ja kuunnellen musiikkia. Näytin hyvältä, onko se itsekkäästi sanottu?

  Hyvännäköisyys tai omakauneus ei ole ollut minulle aina itsestäänselvyys. Itsetunto ongelmien vuoksi tavallaan olen aina hävennyt laittaa kuvia itsestäni nettiin. 

     Olen tullut enemmän tietoiseksi itsestäni, siitä mikä riittää, mitä osaan, ehkä se mitä haluan ja ettei minun tarvitse olla mitään sukupuolta tai omistaa oikeaa seksuaalistasuuntautumista.

Minun ei tarvitse olla mitään, jos en tahdo. Olen tyytyväinen itseeni, ehkä jopa ylpeä. 

     Itsetuntoni on kasvanut valtavasti pienessä ajassa. Olen alkanut ajatella kuin aikuinen, siivoan ja teen kotitöitä (mielelläni), tunnen vastuuta itsestäni ja elämästäni. Olen huolellisempi, ajattelen mitä teen. 

En häpeä itseäni, minä olen minä.

Mikään näistä ei ole ollut minulle itsestäänselvyys!

Positiivinen elämäntapa ja ajattelu vie minua lujaa eteenpäin ja toivon, että se kestää pitkään!

Vaikeastakin masennuksesta voi selvitä! Ei tarvitse tuomita itseään diagnoosin vuoksi.

Nyt myönnän, että tarvitsen lääkityksen jotta selviän eteenpäin, ainakin tässä hetkessä.

Hetki sitten olin vielä aivan lapsi. Kuvittelin, että joku muu hoitaa asiani puolestani, että osaan hoitaa itse raha-asiani ja olen valmis muuttamaan pois kotoa.

  Näin ei käynyt, tulin maitojunalla takaisin kotiin ja raha-asiani ovat päin helvettiä.

Olen kiitollinen vanhemmilleni, jotka ottivat minut takaisin kotiin ja antavat katon päänpäälle vaikken ole saanut rahaa pitkään aikaan, ja olen käyttäytynyt tyhmästi.

  En uskonut, että tarvitsen apua, niin masennuksen kuin aikuiseksi oppimisen kanssa,

En häpeä enään mennyttä, enkä kanna kaunaa koulukiusatuksi joutumisesta. Olen parantunut ja onnellinen, juuri tälläisenä! En ole diagnoosi! (En ole ollut asian kanssa sinut ikinä!)

Valtava tunteen ja ajatusten purkaus. Huhhuh.

 Tähän on tultu ja tästä on hyvä jatkaa eteenpäin. En murehdi mennyttä, en voi tehdä sille enään mitään. Olen tullut tietoiseksi mistä pidän ja mistä en.

    Kirjoitin tämän kaiken iso virne kasvoilla ja nauroin vanhalle minälle. Itsevarmuuteni on kasvanut, uskallan tehdä asioita. Laitan videoita nettiin, pelleilen, tietäen etten koskaan saa materiaalia enään pois.

Joskus ahdistun/hermostun äkisti kovenevasta metelistä, välillä menen paniikkiin omasta hermostumisesta, koska en tiedä mikä minulle tuli. (Käyttäisin siitä termiä ""Mikä nyt on?"-tunne"). 

  Tuntuu kuin olisin aivan uusi tässä elämässä ja minulla on paljon opittavaa. Silmäni tarkkailevat ympäristöäni aivan uudella tavalla ja tarkemmin. Samalla, kun sormeni hipelöivät nopeasti taskussa olevia avaimia. Tiedän, että toipumisprosessini on vielä kesken ja on otettava vähän kerrallaan. 

 Nyt kun, luen tämän kaiken tunteja myöhemmin ymmärrän itseäni paremmin ja tajuan jälkikäteen miten elämäni on mennyt. Hyväksyn autistisuuteni, lisäopin tarpeen ihmisistä, käytännöistä sekä elämästä yleensä. Uskon, että olen kaunis ja riittävä.

 Olen avoin.

      En ole enää itsekriittinen.

Elmo-Santeri a.k.a Janika Anttila"

Jees, tälläinen pläjäys :D Ja lisätään nyt vielä kuva meikäläisen naamasta tällä hetkellä,

6.3 Maanantai

Moi!

Ajattelin tulla kertomaan teille vähän viime viikonlopusta ja höpöttämään muuta. Hieman tajunnanvirran mukaan kirjoitettua, mutta ehkä tässäkin on joku järki. Paremmin ehkä sitten videolla :)

Koko viikonloppu meni inspiroituneena, kuvailin videoita, ympäristöä, ihastuin ihmisistä, kävin pikkusiskon synttäreillä ja vain olin.

 Äiti oli laivalla lauantaista sunnuntaihin, joten olimme isän kanssa kaksin kotona.
Isä kävi metsässä puuhommissa, kun itse hilluin kotona pehmeissä lökäreissä kamera kädessä.
 Materiaalia onkin tullut paljon, enemmikseen videoita (niitä pitääkin nyt ryhtyä laittamaan.) Youtube kanavani löydät tästä ja tästä. Elemeno the Hybrid Manatee -kanavan olisi tarkoitus olla yhdessä blogin kanssa, mutta myös erikseen.

Mitäs muuta? Sunnuntaina kävin tosiaan pikkusiskon Rebellan synttäreillä, neiti saavutti täysi-ikäisyyden eli 18-vuotta :D Kutsuilla kävi siskon sukulaisia, sisarukset ja hänen poikaystävänsä. Hengailimme Reban huoneessa, joimme kahvia ja nauroimme. Hauskaa oli!
Neidin oikea päivä on vasta myöhemmin, joten piirsin hänelle kortin ja annoin aikasemmin hänestä piirtämäni kuvan (viimein).

 Myös äiti tuli laivalta sunnuntaina, sain häneltä mukavia tuliaisia - kahvia, kaakaota, herkkuja ja vähän kauneustuotteita.



Sellainen viikonloppu, miten teillä meni?

Tällä viikolla onkin sitten jo tekemistä, kaupunkiin tulee siis suhattua useampana päivänä.
Nyt jatkan sisustus hömppä hömppää ja muita kikkailuja!

Seuraavaan kertaan, Elmo!