Tässä on ehtinyt olemaan pitkä hiljaisuus blogi(e)n puolella, kuin Youtubessakin. Tähän väliin on ehtinyt mahtua paljon, niin hyvää kuin huonoakin (näin hienostellusti sanottuna).
Tällä hetkellä räpiköin mutaisessa kuopassa, josta on vaikea päästä ylös.
Kiivetessäni kohti korkealla olevaa reunaa, tuntuu kuin pohjaa lähtisi alta ja kuoppa vain syvenisi allani.
Välillä saan hetkellisesti reunasta tai korkealta seinämästä kiinni, mutta kun olen tarttumassa toisella kädelläni korkeammalle - materiaali murenee käsissäni ja putoan alas, saaden niskaani murtuneen materiaalin.
Välillä taas tuntuu, että seinien materiaaliin ei pysty tarttumaan tai niistä ei saa kunnollista otetta.
Välillä taas tuntuu, että seinien materiaaliin ei pysty tarttumaan tai niistä ei saa kunnollista otetta.
"Tärkeintä on ettet sinä koveta sun sydäntäs koskaan
Jonkunhan on uskottava että vielä rakkaus voittaa"
Jonkunhan on uskottava että vielä rakkaus voittaa"
Yritän tässä palailla takaisin, ainakin kirjoittelemaan. Ja toivottavasti myös iloisempien kuulumisien kanssa :p
Vietän loppulomaani vanhempieni luona Tampereella vahtien kissoja. Kotiin palatessani mua odottaakin jo kohta alkava uusi koulu. Hieman jännittää!
Aloittaako teistäkin joku tänä syksynä uudessa koulussa?
Sayonara!~
Sandra
Dress - H&M
Leggings - H&M?
Heels - From Mom
Wig - Ebay
