Follow my blog with Bloglovin

Tukka putkella pitkin yön laitoja

Tuntuu kuin olisin kokoajan menossa, mutta välillä taas tuntuu etten tekisi mitään. Vaalit työllistävät paljon. Tampereella on tullut juostua taas enemmän (jopa kesken viikon), ei niinkään perhettä, sukulaisia ja kavereita nähdessä, vaan erinäisissä kissanristijäisissä ja kokouksissa. Keskiviikkona oli taas yksi reissu tiedossa, konserttia kurkistelemaan. 

Viikonloppu reissut ovat tosin näistä syistä jääneet vähälle, seuraavana päivänä kun pitäisi olla jo takaisin kotipuolessa menossa kouluun tai polille.

Pakko hehkuttaa tota keskiviikon konserttiin kurkistusta. Se oli erilainen mihin olen tottunut, kurkistukset konserttiin kun ovat yleensä jo kenraaliharjoituksia, jolloin hommat on haskassa ja materiaali vedetään viimeiset kerrat läpi ennen konserttia.

Tää oli jotain erilaista, pääsimme näkemään ja kuulemaan miten Santtu harjoittaa meidän orkesteria.

Kommunikointia. "Vetäkää sellot se ihan rauhassa, vaikka tuntuu että jäisitte jälkeen." 

Näistä harjoituksista jäi erilainen fiilis, kun astui salista ulos ja lähti kotiin päin. Tälläisia pitäisi päästä kokemaan enemmän.

Perjantain konsertin ohjelmana oli Mahlerin 5. sinfonia sekä Sibeliuksen Metsänhaltijatar. 

Varsinaiseen konserttiin tosin en valitettavasti mennyt.

Vaalit on tänään taputeltu ja pääsen keskittymään paremmin muihin hommiin. Itseasiassa ne on kait taputeltu koko vuodelta kasaan. Maakuntavaalit odottavat ensivuonna, mutta en ajatellut ehdolle lähteä. Presidentin vaaleissa olen toki mukana tukemassa ja kamppistelemassa Pekkaa presidentiksi. Jos nyt viimein!

*Tää teksi on lojunut vähän aikaa luonnoksissa ja näkee päivänvalon vasta nyt*

All for now, see you soon! - Santtu-Mari

Brave enough to love you

 Jou!

Pari viimeistä viikkoa ovat pitäneet mua kiireisenä. On ollut koulua, polikäyntejä, Tampereelle reissaamista, sekä Nurmijärvi-Hyvinkää-Nurmijärvi reissaamista. Länttään postaukseen randomisti kuvia, jotka eivät ole missään järjestyksessä, ei teksin tai kronologisen järjestyksen kannalta :D 

(Tää saattaa olla pitkä, joten koittakaa kestää!)

Koulu on alkanut ihan hyvin, muutamana päivänä olen saanut pienehkön ahdistus/paniikkikohtauksen, jotka ovat sitten menneet suht nopeasti ohi kun on jutellun luokkalaisen kanssa tupakalla.

Näin alkuun meillä on ollut traktoreiden ja tuotantoeläinten parissa touhuamista.

Ollaan suoritettu ajoonlähtötarkastuksia ja päästy jopa traktorin rattiin ajelemaan. Itse olen pahasti jäljessä muista ja hommat ovat vähän hakusessa, kun olen istunut polilla testeissä. 

Noh, osaan jotenkin käynnistää traktorin ja pääsen eteenpäin, siinä missä muut harjoittelevat pujottelua ja peruuttamista. Mutta enköhän mä vielä kiri muut! :D 

 Tuotantoeläinten kanssa on ollut mielenkiintoista, ollaan perehdytty käytännössä ja teoriassa nautaan, sekä pienesti lampaisiin, kanoihin ja vuohiin. Parin viikon päästä onkin jo ensimmäinen navettavuoro, joka kestää koko viikon. Pääsen siksi aikaa asumaan koulun asuntolaan. 

 Lindsey Stirlingin uusi levy tuli viimein! Sitä on tullut luukuteltua, kunnes Spotify Premium loppui.

 Matkalle jäänyt Nuori kuuntelija -klubikorttikin löysi viimein perille!

Asukuvia ei ole kait tullut hirveästi otettua tai sitten en vain löytänyt. Kouluun oon laittanut vaan mukavat vaatteet, joista ei haittaa vaikka likaantuvat. Kunnon varusteet pitäisi ostaa, jahka saan rahaa :D

But all for now - Sayonara!~

~ Sandra

Varjelen sun päiväkirjaa, pöly peittää kansikuvaa

Tässä on ehtinyt olemaan pitkä hiljaisuus blogi(e)n puolella, kuin Youtubessakin. Tähän väliin on ehtinyt mahtua paljon, niin hyvää kuin huonoakin (näin hienostellusti sanottuna). 

Tällä hetkellä räpiköin mutaisessa kuopassa, josta on vaikea päästä ylös. 

Kiivetessäni kohti korkealla olevaa reunaa, tuntuu kuin pohjaa lähtisi alta ja kuoppa vain syvenisi allani.

Välillä saan hetkellisesti reunasta tai korkealta seinämästä kiinni, mutta kun olen tarttumassa toisella kädelläni korkeammalle - materiaali murenee käsissäni ja putoan alas, saaden niskaani murtuneen materiaalin. 
Välillä taas tuntuu, että seinien materiaaliin ei pysty tarttumaan tai niistä ei saa kunnollista otetta. 

"Tärkeintä on ettet sinä koveta sun sydäntäs koskaan
Jonkunhan on uskottava että vielä rakkaus voittaa"

Yritän tässä palailla takaisin, ainakin kirjoittelemaan. Ja toivottavasti myös iloisempien kuulumisien kanssa :p

Vietän loppulomaani vanhempieni luona Tampereella vahtien kissoja. Kotiin palatessani mua odottaakin jo kohta alkava uusi koulu. Hieman jännittää!

Aloittaako teistäkin joku tänä syksynä uudessa koulussa?

Sayonara!~

Sandra

Dress - H&M

Leggings - H&M?

Heels - From Mom

Wig - Ebay

Punaisen ja valojen -ajan ihme

Moikka!

Joulu on ollut mulle aina jotenkin vaikeaa ja vastenmielistä aikaa. Kauppoihin pamahtaa maailmanlopun meininki, ihmiset alkavat käyttäytyä röyhkeästi (tuuppivat, tönivät). On pimeää ja kylmää. Tälläkin hetkellä ulkona on erittäin harmaa ilma eikä lunta näy missään.

Mutta tänään on tapahtunut ihmeitä, tai oikeastaan yksi ihme. Kuuntelin aivan tyytyväisenä joululauluja. Ajattelin jopa ehkä laittaa hieman joulua uuteen kotiinkin.

Tänään äiti antoi tehtävän aloitttaa kirjoittamisen joulupukille. Listan laatiminen onkin ollut hankalaa. On vaikea keksiä mitä haluaa. Lucasille lahjojen keksiminen onkin ollut helpompaa.

 En saanut paperille oikeastaan mitään ja näiden kolmen kollaasin tekemiseen vierähtikin aikaa ja vaivaa, kun en keksinyt mitä tahtoisin. Samalla kuuntelin Spotifystä joululauluja, jotka myöhemmin vaihdoinkin Radio X3M:iin.

Kuvat; H&M ja EMP

Ensimmäiseen kollaasiin valitsin pehmeitä paketteja. Vanhempani tietävät, että olen kova Star Wars, Disney/Mikki Hiiri ja Simpsonit -fani. Tarvetta olisi uusille lämpimille legginsseille, yöhousuille ja huiveille. Olen villasukkien suurkäyttäjä ja muuton jälkeen ne vähäisetkin villasukat ovat kadonneet jonnekkin hukkapiiloon asunnon uumeniin. Tällä hetkelläkin mulla on siis eripari villasukat jalassa :D

Tarvetta on siis myös uusille villasukille. 

Vaatteita nyt tuntuu tarvitsevan aina lisää ;'D Olen tässä laihtunut useamman (kymmenen?) kiloa ja vaatekoko on tippunut usealla numerolla. Kaikki housut ja paidat alkavat olla isoja ja roikkuvia, joten vaatekaappia olisi syytä siivoilla ja heittää vanhoja vaatteita kierrätykseen, ja uusia sisään.

Uuden koulurepun ostamisen jälkeen on ollut hieman ns. yleis kassi/laukku pulaa. Mulla on tällä hetkellä käytössä Longchampin ruskea Kate Moss, rikkinäinen Conversen olkalaukku ja joitain ilmais kangaskasseja. Converse alkaa pikku hiljaa sanoa sopimustaan irti. Batman-kangaskassi olisi kiva lisä kassivalikoimaan.

Kuvat: H&M, Fuga, EMP, Pinniminni, Prisma, Like ja Zalando

Toiseen kollaasiin valitsin niin sanottuja yleisjuttuja. Keittiöpyyhkeitä mulla on todella vähän ja nekin melkein kokoajan pesussa, kun tulee useasti tiskattua. Musiikki on mulle iso ja tärkeä juttu. Tykkään todella paljon klassisesta. Rakas kotiorkesteri Tampere Filharmonia julkaisikin juuri sopivasti uuden levyn meidän uuden ylikapsun Santtu-Matiaksen kanssa. Tuon levyn voisin myös kotouttaa mun hyllyyni. Tykkään paljon peleistä ja pelaamisesta, ja sen näkee myös usein mun ulkoasusta. Mario aiheiset rannekorut olisivat kiva lisä melki tyhjään asustelaatikkoon.

Hiukseni alkavat olla jo hyvässä mitassa ja ne alkaa saada laitettua kiinni. Tällä hetkellä omistan vain kaksi miniponnaria, joten lisää olisi hyvä hankkia. 

Kuvat: Stadium, EMP ja Jimm's

Kolmanteen kollaasiin lisäsin niin sanottuja isompia ostoksia, eli uusi takki, juoksulenkkarit sekä pelihiiri ja -näppäimistö. 

Mitä te toivotte?

- Santtu-Mari

Hetki lyö

Palan halusta kirjoittaa. Pursuan sanoja, jotka tahtovat päästä vapaiksi ja tahrautua paperiin. En ole kirjoittanut pitkään aikaan. 
Tuntuu kuin olisi kulunut vuosia siitä, kun viimeksi sain raapustaa rumia kirjaimiani paperille. Tallettaa ajatukseni, haaveeni. 
Vanigta mielikuvituksen. 

Odotan bussia kotiin, ympärilläni on paljon ihmisiä. 
Hyvin äänekkäitä. 
Kun katson ympärilleni on rauhallista, toisin kuin metrossa. Kaikki odottavat rauhassa. 
Kuin aika seisoisi täällä, mutta kun katson kelloon se lentää. 

Ihmisiä on erilaisia, eri kokoisia ja näköisiä. Monenmoista tallustajaa.

Väritykset ovat harmaita, minäkin olen harmaa. 

Kulahtaneet maastokuvioiset farkut, musta printti t-paita,  harmaa-khakin värinen villatakki ja kaksi mustaa hupullista takkia. Ruskea Longchampin Kate Moss sylissäni. 

Näytän vanhalta, ruskeat raidoitetut hiukseni ovat ponnarilla takana, muutama suortuva edessä vapaana. Meikkini saa minut kait' näyttämään vanhalta. Ihoni on kuiva ja hilseilee. 

On talvi - ilman lunta. Ei uskoisi, että olen parikymmentä.

Nautin kirjoittamisesta pitkästä aikaa. Tämä on se juttuni, niinkuin musiikki, mutta enemmän tämä. Tänään minä kirjoitan, tänään minä yritän uudestaan. Palkitseni itseni uusilla kynillä ja kirjoilla.

  Koeviikko alkaa huomenna, minun on pakko onnistua. Tänään rutistan ja luen. Kertaan. Ruotsinkirjasta pitää olla kaikki tehtävät tehtynä. Mä pystyn tähän. 

Espanjaa pitää kerrata, oikeasti! En halua hakea hylättyä koetta; "Voinko käydä tän kurssin itsenäisesti?" 

Mun on pakko petrata. Pakko yrittää kovemmin. Pakko näyttää, että mä oikeasti pystyn tähän. Näyttää, että mä haluan tätä. 

Kaikista eniten mun täytyy näyttää mulle itselleni. 

Musta on tähän, johonkin - mä pystyn, jos haluan!

   Keväällä voidaan katsoa tilannetta uudestaan ja miettiä mitä tehdään, mikä on parasta. Nyt mennään. Itseään niskasta kiinni, aamulla ylös, lääkkeet säännöllisesti, kouluun ajoissa. 

Ei myöhästymisiä, ei poissaoloja. 

Kämppä kuntoon. Tiskaus, tavarat paikoilleen, roskat ulos ja laatikot varastoon.

Pikku hiljaa, mutta nyt!

Nyt on se hetki.

Nyt!

 -Santtu-Mari

Olisin vielä voinut kirjoittaa miljoona muuta asiaa, mutta näillä pääsee alkuun. Nyt lähtee!

Vegaaninen mikrokakku

 4rkl vehnäjauhoja

(4rkl kaakaojauhetta)

4rkl sokeria

3rkl vettä

1rkl sulatettua maidotonta voita

1/4tl suolaa

1/4tl leivinjauhetta

n. 1tl vanilijasokeria

Sulata voi mikrossa. Sekoita kuivat aineet keskenään mukissa, lisää vesi ja sulanut voi. Vettä voi lisätä, jos taikina tuntuu olevan liian jämäkkää ja tahmaista. Voit lisätä seokseen kaakaojauhetta, jolloin saat kakusta suklaisen. 

Laita mikroon pariksi minutiksi, pidä kuitenkin koko ajan silmällä, ettei kakku tule yli eikä pala.

Alkuperäisessä ohjeessa oli siis 3rkl maitoa ja yksi muna.

Ja tsädäm! Kakku on valmiina nautittavaksi.

Haluaisitteko lisää tämän kaltaisia vegaanisia leipomuksia tai kokkailuja?

-Santtu-Mari